Kukas mä olen ?

Mä olen Roosa. Pian kakskymmentä. Turusta ja Ouluun menossa.

Mut tekee onnelliseksi : Kahvi, tanssi, onnistuminen, ystävät, keskusteleminen, hyvä musa, silmiin katsominen, terveys, hiprakka, hyvä ruoka, kirjoittaminen, kaikki kimaltava, eettiset tuotteet, kauniit valokuvat, live musiikki, pienet yllätykset, omaperäisyys, aitous.

Mut tekee harmistuneeksi : huono itsetunto, epäterveellisyys, tuskanhiki, epäoikeudenmukaisuus, epämukavuus, nälkä, pienet vastoinkäymiset (monta pientä yhdessä), tough love, kliseiset toimintaelokuvat, ahdasmielisyys, epätoivo, suuret yllättävät muutokset, feikit ja kateelliset ihmiset.

Ulkonäöltä mua vois kuvailla lyhyeksi ja pörrötukkaiseksi blondiksi. Tyyliltäni oon aika rento, tykkään sellasesta skeittarityylistä ja kans kukkamekoista ja hauskoista kuoseista.

Ihmisenä oon tosi vaihteleva, enkä tiedä miten kuvailisin. Horoskoopiltani oon vaaka ja uskon mun ailahtelevaisuuden juurtavan sieltä. Osaan olla porukan hiljaisin ja ujoin, ja osaan olla itkevä draamakuningatar ja porukan pelle ja rohkein.

Mun parhaimpia puolia on se et osaan pyytää anteeksi ja se et mä oon aina valmis kaikkeen aika extempore-menoon (jos ei rahasta kiinni). Ja huono puoli on se et hermot menee helposti ja en sillon pelkää näyttää mun jokaista tunnetta. Joskus myös puhun vähän liikaa ja puutun toisten asioihin. Ja oon välillä eksyksissä itseni kanssa ja vellon itsesäälissä, mut eiköhän vähän kaikki :D

Mun mielenkiintoisia tapoja tai ominaisuuksia on kans muutama. Rakastan juoda kaiken pillin kanssa. KAIKEN. Paitsi kahvin. Oon epileptikko. Mulla on tatuointeja ja haluan miljoona lisää. Maailman pahin ällötys on viinirypäleet ja kaikki mikä poksahtaa suussa (hyi). Aina kun ostan irtokarkkeja, on mun pakko etsiä aina sininen virtahepokarkki. En tajua sitä et joku herää ja syö heti jotai ruokaa. Ennen aamupalaa?! Joku roti elämään.

Lempiruoka : Pitsa, ja kaikki mis on rucolaa, basilikaa ja vuohenjuustoa.
Lempimusa : Indiepop ja -rock, kaikki mis on hyvät sanat, kaikki mikä tanssittaa tai saa jonkun tunteen esiin. Täl hetkellä fiilistelen Amy Winehousea, siksi kaikki mitä kirjoitan on tosi melankolista.
Lempiväri : Punainen. Myös vaaleanpunainen joskus. Voiks sanoa että myös glitter?
Guilty pleasure ? : Chickflickit, to do -listat, Nicky Minajin Anaconda, Perks of being a wallflowerin katsominen ja kontrolloimaton itku.
Unelmat : oma ihana perhe, söpö erikoinen talo, joku pirun hieno tanssiteos by minä itse, musikaalissa esiintyminen. Ja haluan joskus brunssille. Oon turkulainen enkä ikinä oo menny brunssille?

Täs nyt oli vähän jotain :-)
Heippa hei!
(Katoin juuri Amy-dokkarielokuvan, ni vähä apea fiilis, mind my melancholy)

Mitä ? Miksi ? Kuka?

Hei. Nytpä blogin murjaisin. Hehe.

Päätin siis aloittaa kirjottamaan tällästä vähän normaalimpaa blogia. Oon kirjotellut aikaisemminkin, ylä-asteella ahkerasti elämäntyyliblogia ja sit sellasta vähän henkilökohtasempaa blogia sillon kun on ollu kirjoittelufiilis.

Mut nyt tämä blogi. Miksi? -Siksi että minä, turkulainen tyttönen muutan ihan yksikseni Ouluun asumaan elokuussa. Taakse jää tuttu ja turvallinen Turku, perhe, kaikki mun ystävät, tanssiryhmä, työpaikka ja tutut maisemat. Mä oon aina asunut Turussa ja tottunut että aina saa apua ja seuraa jos avaimet katoaa, on tylsää, harmittaa tai rahat loppuu. Nytpä siihen tulee  muutos. Ja siksi blogi, jotta ihmiset voi ihmetellä mitä mä täällä teen ja jotta mulla on tekemistä tylsyyteen.

Mutta miksi Oulu? - Niin, mähän siis tanssin. Kävin lukion ja mietin et mitäpä nyt? Pidin välivuoden ja se ei ollut hauskaa, koska työt johon mulla ei oo koulutusta ei oo koskaan melkeen kovin kummoisia. Opetin myös tanssiliikuntaa kerran viikossa, se oli kivaa, mut mietin usein että, miten mä tän tekisin paremmin ja että miksei tämä juttu mee nyt niiku haluan. Enhän mä vielä osaa kunnolla opettaa tanssia, siksei. Ja siksipä päätin hakea Ouluun opiskelemaan tanssinopettajaksi. Ja pääsin sisään!

Okei, olinhan mä tästä koulusta haaveillut jo vuosia, mut nyt ymmärsin miksi tarviin tätä erityisesti. Ja koulussa pänttääminen ei ollut se mun juttu. Matikka oli aina nipin napin 5 ja tanssikurssit kymppejä. Näin diplomi-insinööri perheen jälkikasvuna mun vanhemmat oli ehkä vähän yllättyneitä että musta tuli jotain vähänkään taiteellista, mut kyllä ne mua onneksi tähän kannustaa silti.

Oiskohan tä eka postaus tässä? Varmaan joo. Seuraavaan postaukseen voisin kirjottaa itsestäni jotai esittelyä. Ja mind my turun murre, eiköhän se vielä ouluksi muutu.

Kiitos moi!