Katsoin otsikon nimisen Ylen sarjan Youtubesta, ja sarjan lisäksi on pyörinyt kampanja aiheesta somessa, jossa enemmän tai vähemmän tunnetut ihmiset on kertoneet, miten aina elämässä ei oo mennyt hyvin. Siitä inspiroituneena haluan kirjoittaa tännekin.
Suuria koitoksia on ollut elämän varrella. Vanhempien ero, hieman yli vuosi sitten saadut potkut ja erään hyvin läheisen ihmisen vaikea masennus. Mutta ne asiat olen melko hyvin jo käsitellyt.
Nykyään asun siis Oulussa, jonne muutin elokuussa opiskelemaan unelmaani. Onhan tä koulu tosi ihanaa enimmäkseen ja monet onkin sanoneet että Snapchatin ja instagrammin perusteella vaikutan tosi onnelliselta ja tyytyväiseltä aina, mutta rehellisesti tä on ollut mun elämän vaikeimpia aikoja.
Mulla on aina ollut ystäviä, lukiossa sellaisia aivan supersamanhenkisiä ja avoimia ja ihania. Muutettuani Ouluun niitä ihmisiä ei enää koko ajan nää, eikä samalla tavalla tuu puhuttua asioista, tietenkään kun ei törmäile eikä käy samoissa tapahtumissa.
Mä olen siis ollut HELVETILLISEN YKSINÄINEN. Olen oikeasti googletellut miten löytää ystäviä, koska mä en oikeen osaa elää ilman läheisiä ystäviä. Ja kyllä mun luokalla on mukavia ihmisiä, joista jo muutama on melkein läheinen kanssani ,mutta silti mä en saa itsestäni parasta irti täällä. Ainakaan koulussa. Monet mun luokalta on tanssinut tavoitteellisesti jo kaaauan, mutta itselle kouluun pääsy oli shokki, enkä olisi ikinä uskonut pääseväni tänne. En ota itsestään selvyytenä sitä että olen täällä. Mä olen todella kiitollinen siitä että mä olen tässä koulussa, ja olen kehittynyt huikeasti.
Monet mun luokalla ei mulle vaikuta siltä että ne olisi aina kiitollisia tuosta koulusta, ja se on välillä vähän myrkyttänyt mun fiiliksiä. Muutenkin ajoittain ilmapiiri on todella negatiivinen, ja eihän se ihme ole kun kaikkia stressaa ja näemme toisiamme paljon. Ja ehkä tä koulu ei kaikkia kehitä samalla tavalla kuin mua.
Koulun alussa varsinkin, saatoin olla jostakin asiasta mieltä "X" ja joku toinen olikin mieltä "Y" ja automaattisesti kuvittelin että mä olen väärässä. Nykyään tä on kehittynyt. Olen ollut helvetin epävarma ja peloissani toisinaan ja mielestäni olen kehittynyt, mutta silti musta tuntuu että mun epävarmuus on se ominaisuus mikä ihmisillä tulee musta ensiksi mieleen. Mutta itse tiedän että se on kehittynyt, ja mä tiedän että haluan juuri tälle alalle. En tanssijaksi vaan opettamaan sitä ja johdattamaan tanssijan alkuja. Koska mielestäni mä olen melko inhmillinen ja mun sydän on kasvanut täällä ollessa.
Mäkin olen kasvanut. Muutama ihmissuhde on kariutunut muutettuani tänne. Mutta ehkä sen oli tarkotus niin. Tarvitsen niitä jotka tukee, inspiroi ja on mun ystäviä. Koska tämä tie mitä kuljen ei ole mikään yksinkertainen, mutta toivon sen johtavan johonkin suureen.
Mä olen niin kiitollinen JOKAISELLE joka on antanut mulle kehuja ja tukea tän vuoden aikana. JOKAINEN tervehdys, "mitä kuuluu" kysely ja spontaani kehu tuntuu niin silkkiseltä! Mä en siis edelleenkään ota tätä itsestäänselvyytenä, enkä ole antanut kusen nousta päähän. Vaikka joku olisi kuinka ammattilainen niin kehu omasta tuotoksesta ja työstä oikeesti merkitsee. Ainakin mulle. Se että joku on lähettänyt postikortin tai lähettää viestin siitä että olen tärkeä, niin se saa mut liikutuksen kyyneliin.
Mä elän kohti unelmaani, mutta värjötän omassa luolassani ja toisinaan toivon että kun oon siivonnut niin joku mun hassu kaveri tulisi kahville ja toteaisi "ompa kivat verhot". Muutama täällä on käynytkin ja se on ihanaa!
Koonti loppuun siis : mulla menee hyvin, tiedän että mulla on ihanat ystävät Turussa joiden luo aina pääsee ja mä oikeesti saavutan mun unelmaa, ja koulu sujuu. Elämä on raskasta, mutta mä selviän ja odotan sitä että löydän taas täydellisen paikan olla, kuten lukio tai entinen tanssiryhmä olivat. kyllä se paikka löytyy.
tiistai 24. toukokuuta 2016
sunnuntai 17. huhtikuuta 2016
Keltainen toukokuu, ei kiirettä, mulla on jokatapauksessa hyvä fiilis!
Juu eli tänä viikonloppuna Oulussa oli PA SM-kisojen karsinnat, ja lauantaina olin katsomassa. Voi että. Ihanaa tää tanssi. Sai paljon uutta ideaa, inspiraatiota ja hajua Suomen tanssitasosta.
Oon helEvetin onnellinen että asun Oulussa. Turku on siis myös hyvä, mut täällä on saanut niin eri perspektiiviä, nyt sen huomaa tosiaan. Oulu on kyllä niin tanssikaupunki, tai ihan eri meininki mun mielestä. Ja alan olemaan todella onnellinen, vaikka asiat on tosi toisin.
Ensinnäkin, alan tajuta että minä osaan tanssia, minä olen hyvä, ja minä olen minä. Pikkuhiljaa alkaa uskoa itseensä, vaikka Turussa en edes ymmärtänyt tätä epävarmuuden määrää mikä mulla välillä on.
Mä alan ehkä vähän löytää itseäni. Oon saanut olla paaaljon ihan yksinään, ja toisinaan saa toisilta ihmisiltä aika suoria mielipideitä siitä mitä minä olen. Se on ollut silmiä aukaisevaa, vaikeaa mutta varmasti olen kasvanut jo vähän.
Oulussa oon myös alkanu tajuta sitä, että pitää olla sellainen kun on ja että se on rikkautta toisinaan poiketa muista. "Jokaiselle jotakin on ei mitään kellekkään". Sen olen sisäistänyt. Olen ollut ja varmaan oon jonkun verran vieläkin ihminen joka haluaa olla kaikkien rakastama ja haluaa miellyttää jokaista. Mutta se ei vaan toimi. Ja hyvä huomata se, niin joku päivä oon toivottavasti juuri se täydellinen versio itsestäni.
Kroppa voi melko hyvin, akne vielä kiusaa, mutta lääkkeet on ja pian tulee aurinkoakin avuksi. Lihasta piisaa, ja kesällä alkaa sit vielä peruskunnon kohotus.
Tällä viikolla on baletin ensi-ilta. Ei kyllä ees jännitä, onneksi on vaan pieni rooli, koska oon hyväksynyt vahvasti sen että baletti ei itsessään oikeen ole mua varten, mutta se on erityishyvää treeniä muun tanssin ohelle. Oon kyllä koulun suhteen sellainen kaikki-tai-ei-mitään tyyppi, vaikka pitäis osata ottaa vähän kaikkialta jotakin, mutta mä haluun olla hirmu hyvä tai heittää läskiksi :D mut ehkä täkin osio vielä kehittyy, mulla on muutama vuosi aikaa kasvaa isommaksi vielä.
Mä oon niin hulluna streetlajeihin nykyään, toivottavasti niitä tulee harrastettua vielä hitosti enemmän.
Oulussa on myös huomannut sen et tanssija on myös taiteellinen ja persoona. Ei tarvi olla jumppakonetanssiurheilija, vaan jotain ihan omaansa. Se on ihanaa. Mä alan löytää itseäni. Viimein! Tä on niin hyvä tä elämä mikä mulle on sattunut.
Onnellisin ajatuksin, Roosa
Oon helEvetin onnellinen että asun Oulussa. Turku on siis myös hyvä, mut täällä on saanut niin eri perspektiiviä, nyt sen huomaa tosiaan. Oulu on kyllä niin tanssikaupunki, tai ihan eri meininki mun mielestä. Ja alan olemaan todella onnellinen, vaikka asiat on tosi toisin.
Ensinnäkin, alan tajuta että minä osaan tanssia, minä olen hyvä, ja minä olen minä. Pikkuhiljaa alkaa uskoa itseensä, vaikka Turussa en edes ymmärtänyt tätä epävarmuuden määrää mikä mulla välillä on.
Mä alan ehkä vähän löytää itseäni. Oon saanut olla paaaljon ihan yksinään, ja toisinaan saa toisilta ihmisiltä aika suoria mielipideitä siitä mitä minä olen. Se on ollut silmiä aukaisevaa, vaikeaa mutta varmasti olen kasvanut jo vähän.
Oulussa oon myös alkanu tajuta sitä, että pitää olla sellainen kun on ja että se on rikkautta toisinaan poiketa muista. "Jokaiselle jotakin on ei mitään kellekkään". Sen olen sisäistänyt. Olen ollut ja varmaan oon jonkun verran vieläkin ihminen joka haluaa olla kaikkien rakastama ja haluaa miellyttää jokaista. Mutta se ei vaan toimi. Ja hyvä huomata se, niin joku päivä oon toivottavasti juuri se täydellinen versio itsestäni.
Kroppa voi melko hyvin, akne vielä kiusaa, mutta lääkkeet on ja pian tulee aurinkoakin avuksi. Lihasta piisaa, ja kesällä alkaa sit vielä peruskunnon kohotus.
Tällä viikolla on baletin ensi-ilta. Ei kyllä ees jännitä, onneksi on vaan pieni rooli, koska oon hyväksynyt vahvasti sen että baletti ei itsessään oikeen ole mua varten, mutta se on erityishyvää treeniä muun tanssin ohelle. Oon kyllä koulun suhteen sellainen kaikki-tai-ei-mitään tyyppi, vaikka pitäis osata ottaa vähän kaikkialta jotakin, mutta mä haluun olla hirmu hyvä tai heittää läskiksi :D mut ehkä täkin osio vielä kehittyy, mulla on muutama vuosi aikaa kasvaa isommaksi vielä.
Mä oon niin hulluna streetlajeihin nykyään, toivottavasti niitä tulee harrastettua vielä hitosti enemmän.
Oulussa on myös huomannut sen et tanssija on myös taiteellinen ja persoona. Ei tarvi olla jumppakonetanssiurheilija, vaan jotain ihan omaansa. Se on ihanaa. Mä alan löytää itseäni. Viimein! Tä on niin hyvä tä elämä mikä mulle on sattunut.
Onnellisin ajatuksin, Roosa
sunnuntai 20. maaliskuuta 2016
Kohti kevättä
Juu hei! Tämä blogi lässähti vähän mutta nyt on sellainen fiilis että haluan kirjoittaa, vaikkei tätä välttämättä edes kukaan lue :-)
Nyt sitä oikeasti asutaan Oulussa, ja tähän alkaa tottua. Moni asia syksystä on helpottanut mutta huonoja päiviä on myös.
Isoimpia muutoksia mitä olen huomannut yksin asumisessa, Ouluun muuttamisessa & tanssinopiskelussa VS. vanha elämä :
1) Pyykkiä pitää pestä aika usein. Ja itse.
2) Ruuanlaitto on raskasta, samoin alituinen kaupassa käynti. Myös salaatit, leivät, maidot yms
,ehtii aina mädäntyä kun ei ehdi käyttää kaikkea kerralla ja se harmittaa.
3) Ihmiset oikeesti puhuu ja on lepposia, paitsi että bussissa Oululaiset haluaa istua yksin, myös ruuhkabusseissa ja hitto että se on ärsyttävää.
4) Bussit on kalliita, mutta niissä saa juoda kahvia!
5) Monikulttuurisuus ei ole Turkuun verrattuna hirveästi esillä, mutta Oulussa suomalaisuus näkyy myös kauniimpana! Esim Lappia, kansantanssia ja luontoa ja vanhoja kauniita suomalaisia asioita näkyy enemmän ja olen alkanut ihastua Suomeen lisää! Täällä on myös paljon enempi rasismia yms, mutta onneksi en ole itse siihen pahasti kohdannut.
6) Mun elämä on päivästä päivään : unta, ruokaa, treeniä, ruokaa, stressiä, ruokaa, opetusta, bussiin juoksemista, seuraavan päivän aikataulutusta, kännykän latausta ja ruokaa ja unta. Arki menee nopeasti, mutta ihanat rennot viikonloput vielä nopeammin. Mutta viikonloppuja on oppinut arvostamaan ja toisaalta välillä on oppinut myös siihen että "nyt täytyy vaan heittää läskiksi tai mun pää räjähtää" ja sitten keskittyy vaan syömään ja nukkumaan.
7) Ruokaan menee elämässä eniten rahaa, ja koska itse tykkään reilunkaupan tuotteista, vegaanituotteista ja luomu tuotteista, niin sitä rahaa menee tooosi paljon ja se ahdistaa.
8) Täällä on talvisin kylmä ja pimeä. Hyvin kylmää ja pimeää. Kevät on piristänyt niin paljon! Tai edes se että näkee auringon! Aivan ihanaa!
9) Kaikki Oulussa pyöräilee. Myös-30 asteessa, silloin tosin hiihtopipo naamalla ja laskettelulasit päässä (true story).
10) Turkuun on puoli mahdotonta matkustaa. Ei suoraa bussia, ei suoraa lentoa ei suoraa junaa paitsi yöjuna, joka on puolestaan hitsin kallis.
11) Vaikka opiskelen tanssia, niin kaipaan tanssimista ! Kerran viikossa on muodostelmatreenit eli ainoa koulun ulkopuolinen treeni ja ai että se on ihanaa! Koulussa se tanssiminen on sellasta alituista arvioimista, niin se "treeni" ja nautinto tanssista jää vähän sivu suuhun. Olisi kiva päästä Turkuun Funkylle treenaamaan tunneille ja kattoa miten sujuis ku en yhtään tiedä millä tasolla oon enää oppilaana!
12) Mulla on aivan järjetön ikävä mun ystäviä. Täällä on kanssa ystäviä, mutta ne on kaikki tavallaan koulukavereita, niin tavallaan kaipaa vähän muutakin porukkaa, ettei vahingossakaan ala stressata sitä 25 sivuista kirjoitelmaa mikä pitäis kirjoittaa toukokuuhun mennessä etkä vieläkään ole aloittanut (true story).
13) Mä en ikinä pidä enää farkkuja. Meillä on kaikilla verkkarit päivästä toiseen jalassa ja muut opiskelijat ruokalassa kutsuu meitä "junteiksi", hah näkis vaa mitä lihaksia siellä verkkareiden alla piileekään grrr. Jos laitan farkut ni tiiän että nyt on tosi fiini eventti kyseessä huhhuh.
14) Yksiöt on saakelin ahtaita. Nimim. rikkonut kokovartalopeilin, 3 lasia, vääntynyt nettitikku, kahvilla koristellut koulupaperit, 3 kertaa päivän sisään lattialle pudonnut läppäri.
15) mä vihaan tietokoneita. Intohimoisesti. Ne ei ikinä toimi, netti ei toimi, hiiri zoomailee itsekseen, akku loppuu heti, en löydä oikeaa kansiota miljoonasta kansiosta, miksei kirjoiteta kirjeitä ja lähetetä niitä kyyhkyillä, elämä on liian vaikeaa saatana.
16) Mä nukahdan viikonloppuisinkin 22 aikaan ja omistan yömekkopaidan ja juon teetä.Musta tuntuu että mulle on tullut ryppyjä ja että arkiaamuisin näytän yksinhuoltaja äidiltä. Vanhuus?
17) Meidän koulu on Adidaksia, kahvia, proteiinirahkoja, itkua, huutoa, tanssia, tietokoneita, Thriller tansseja, pilatessalia, ihania ystäviä, hyvää ruokaa, väsymystä, polvikipua, tähtihetkiä, onnistumisia, epäonnistumisia ja haaveita tulevaisuudesta. Toivon mukaan musta hyvä tanssiope tulee!
Oulussa ihaninta juuri nyt on : mun mies eli Nico, aurinko, muodostelmatreenit, Tuba-kahvila, mun lähikirppis, ilmajooga, torinranta, se fiilis ku tulee Ouluhallista onnistuneiden opetusten jälkeen ja koulun 4. sali (pieni ja ahdas, mutta sinne paistaa aaaarinko), Oulun murre on myös superihana.
Rakkaudella RÖÖSÄ
Nyt sitä oikeasti asutaan Oulussa, ja tähän alkaa tottua. Moni asia syksystä on helpottanut mutta huonoja päiviä on myös.
Isoimpia muutoksia mitä olen huomannut yksin asumisessa, Ouluun muuttamisessa & tanssinopiskelussa VS. vanha elämä :
1) Pyykkiä pitää pestä aika usein. Ja itse.
2) Ruuanlaitto on raskasta, samoin alituinen kaupassa käynti. Myös salaatit, leivät, maidot yms
,ehtii aina mädäntyä kun ei ehdi käyttää kaikkea kerralla ja se harmittaa.
3) Ihmiset oikeesti puhuu ja on lepposia, paitsi että bussissa Oululaiset haluaa istua yksin, myös ruuhkabusseissa ja hitto että se on ärsyttävää.
4) Bussit on kalliita, mutta niissä saa juoda kahvia!
5) Monikulttuurisuus ei ole Turkuun verrattuna hirveästi esillä, mutta Oulussa suomalaisuus näkyy myös kauniimpana! Esim Lappia, kansantanssia ja luontoa ja vanhoja kauniita suomalaisia asioita näkyy enemmän ja olen alkanut ihastua Suomeen lisää! Täällä on myös paljon enempi rasismia yms, mutta onneksi en ole itse siihen pahasti kohdannut.
6) Mun elämä on päivästä päivään : unta, ruokaa, treeniä, ruokaa, stressiä, ruokaa, opetusta, bussiin juoksemista, seuraavan päivän aikataulutusta, kännykän latausta ja ruokaa ja unta. Arki menee nopeasti, mutta ihanat rennot viikonloput vielä nopeammin. Mutta viikonloppuja on oppinut arvostamaan ja toisaalta välillä on oppinut myös siihen että "nyt täytyy vaan heittää läskiksi tai mun pää räjähtää" ja sitten keskittyy vaan syömään ja nukkumaan.
7) Ruokaan menee elämässä eniten rahaa, ja koska itse tykkään reilunkaupan tuotteista, vegaanituotteista ja luomu tuotteista, niin sitä rahaa menee tooosi paljon ja se ahdistaa.
8) Täällä on talvisin kylmä ja pimeä. Hyvin kylmää ja pimeää. Kevät on piristänyt niin paljon! Tai edes se että näkee auringon! Aivan ihanaa!
9) Kaikki Oulussa pyöräilee. Myös-30 asteessa, silloin tosin hiihtopipo naamalla ja laskettelulasit päässä (true story).
10) Turkuun on puoli mahdotonta matkustaa. Ei suoraa bussia, ei suoraa lentoa ei suoraa junaa paitsi yöjuna, joka on puolestaan hitsin kallis.
11) Vaikka opiskelen tanssia, niin kaipaan tanssimista ! Kerran viikossa on muodostelmatreenit eli ainoa koulun ulkopuolinen treeni ja ai että se on ihanaa! Koulussa se tanssiminen on sellasta alituista arvioimista, niin se "treeni" ja nautinto tanssista jää vähän sivu suuhun. Olisi kiva päästä Turkuun Funkylle treenaamaan tunneille ja kattoa miten sujuis ku en yhtään tiedä millä tasolla oon enää oppilaana!
12) Mulla on aivan järjetön ikävä mun ystäviä. Täällä on kanssa ystäviä, mutta ne on kaikki tavallaan koulukavereita, niin tavallaan kaipaa vähän muutakin porukkaa, ettei vahingossakaan ala stressata sitä 25 sivuista kirjoitelmaa mikä pitäis kirjoittaa toukokuuhun mennessä etkä vieläkään ole aloittanut (true story).
13) Mä en ikinä pidä enää farkkuja. Meillä on kaikilla verkkarit päivästä toiseen jalassa ja muut opiskelijat ruokalassa kutsuu meitä "junteiksi", hah näkis vaa mitä lihaksia siellä verkkareiden alla piileekään grrr. Jos laitan farkut ni tiiän että nyt on tosi fiini eventti kyseessä huhhuh.
14) Yksiöt on saakelin ahtaita. Nimim. rikkonut kokovartalopeilin, 3 lasia, vääntynyt nettitikku, kahvilla koristellut koulupaperit, 3 kertaa päivän sisään lattialle pudonnut läppäri.
15) mä vihaan tietokoneita. Intohimoisesti. Ne ei ikinä toimi, netti ei toimi, hiiri zoomailee itsekseen, akku loppuu heti, en löydä oikeaa kansiota miljoonasta kansiosta, miksei kirjoiteta kirjeitä ja lähetetä niitä kyyhkyillä, elämä on liian vaikeaa saatana.
16) Mä nukahdan viikonloppuisinkin 22 aikaan ja omistan yömekkopaidan ja juon teetä.Musta tuntuu että mulle on tullut ryppyjä ja että arkiaamuisin näytän yksinhuoltaja äidiltä. Vanhuus?
17) Meidän koulu on Adidaksia, kahvia, proteiinirahkoja, itkua, huutoa, tanssia, tietokoneita, Thriller tansseja, pilatessalia, ihania ystäviä, hyvää ruokaa, väsymystä, polvikipua, tähtihetkiä, onnistumisia, epäonnistumisia ja haaveita tulevaisuudesta. Toivon mukaan musta hyvä tanssiope tulee!
Oulussa ihaninta juuri nyt on : mun mies eli Nico, aurinko, muodostelmatreenit, Tuba-kahvila, mun lähikirppis, ilmajooga, torinranta, se fiilis ku tulee Ouluhallista onnistuneiden opetusten jälkeen ja koulun 4. sali (pieni ja ahdas, mutta sinne paistaa aaaarinko), Oulun murre on myös superihana.
Rakkaudella RÖÖSÄ
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)