Juu eli tänä viikonloppuna Oulussa oli PA SM-kisojen karsinnat, ja lauantaina olin katsomassa. Voi että. Ihanaa tää tanssi. Sai paljon uutta ideaa, inspiraatiota ja hajua Suomen tanssitasosta.
Oon helEvetin onnellinen että asun Oulussa. Turku on siis myös hyvä, mut täällä on saanut niin eri perspektiiviä, nyt sen huomaa tosiaan. Oulu on kyllä niin tanssikaupunki, tai ihan eri meininki mun mielestä. Ja alan olemaan todella onnellinen, vaikka asiat on tosi toisin.
Ensinnäkin, alan tajuta että minä osaan tanssia, minä olen hyvä, ja minä olen minä. Pikkuhiljaa alkaa uskoa itseensä, vaikka Turussa en edes ymmärtänyt tätä epävarmuuden määrää mikä mulla välillä on.
Mä alan ehkä vähän löytää itseäni. Oon saanut olla paaaljon ihan yksinään, ja toisinaan saa toisilta ihmisiltä aika suoria mielipideitä siitä mitä minä olen. Se on ollut silmiä aukaisevaa, vaikeaa mutta varmasti olen kasvanut jo vähän.
Oulussa oon myös alkanu tajuta sitä, että pitää olla sellainen kun on ja että se on rikkautta toisinaan poiketa muista. "Jokaiselle jotakin on ei mitään kellekkään". Sen olen sisäistänyt. Olen ollut ja varmaan oon jonkun verran vieläkin ihminen joka haluaa olla kaikkien rakastama ja haluaa miellyttää jokaista. Mutta se ei vaan toimi. Ja hyvä huomata se, niin joku päivä oon toivottavasti juuri se täydellinen versio itsestäni.
Kroppa voi melko hyvin, akne vielä kiusaa, mutta lääkkeet on ja pian tulee aurinkoakin avuksi. Lihasta piisaa, ja kesällä alkaa sit vielä peruskunnon kohotus.
Tällä viikolla on baletin ensi-ilta. Ei kyllä ees jännitä, onneksi on vaan pieni rooli, koska oon hyväksynyt vahvasti sen että baletti ei itsessään oikeen ole mua varten, mutta se on erityishyvää treeniä muun tanssin ohelle. Oon kyllä koulun suhteen sellainen kaikki-tai-ei-mitään tyyppi, vaikka pitäis osata ottaa vähän kaikkialta jotakin, mutta mä haluun olla hirmu hyvä tai heittää läskiksi :D mut ehkä täkin osio vielä kehittyy, mulla on muutama vuosi aikaa kasvaa isommaksi vielä.
Mä oon niin hulluna streetlajeihin nykyään, toivottavasti niitä tulee harrastettua vielä hitosti enemmän.
Oulussa on myös huomannut sen et tanssija on myös taiteellinen ja persoona. Ei tarvi olla jumppakonetanssiurheilija, vaan jotain ihan omaansa. Se on ihanaa. Mä alan löytää itseäni. Viimein! Tä on niin hyvä tä elämä mikä mulle on sattunut.
Onnellisin ajatuksin, Roosa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti